Kirjoittaja miksi » Ma 03.10.05 0:22
Mun mielestä tässä on kaksi eri asiaa pöydällä; kuka tunnustaa virheen ja kuinka kovaa (ja millä tavalla kovaa) peliä pitäisi sallia treeneissä.
Treenien ja treenikäytäntöjen pitäisi mun mielestä ensisijassa palvella peleihin valmistautumista. Tämä on mun dogma #1, ja siihen perustan mielipiteeni tästä(kin) asiasta.
Mun mielestä on melko yhdentekevää, noin yleensä, kumpi huutaa virheen, kunhan virhe huudetaan/jätetään huutamatta heti. Jos virhehuuto voi tulla kovin myöhässä, on vaara, että pelaajat lopettavat pelaamisen selvän virheen nähdessään, koska odottavat "virhe" -huutoa. Tämä on erittäin huono tapa peleissä. Jos pilli ei soi, ei saa lopettaa pelaamista.
Mun mielestäni on parempi, että ensisijaisesti puolustaja myöntää virheen, mutta myös hyökkääjä voi sen pyytää. Mutta virhe pitää myöntää/pyytää heti ja äänekkäästi. Jos tyypit on eri mieltä, tehdään päätös jompaan kumpaan suuntaan nopeasti. Jos jollekin on epäselvää, miksi ko. tilanteessa oli/ei ollut virhettä l. mitä saa ja mitä ei saa tehdä, käydään se läpi. Treenit on sitä varten, että siellä opitaan ja opetellaan asioita.
Mitä sitten pitäisi sallia treeneissä? Ensinnäkin, treeneissä pitäisi sallia kovempi kontakti kuin säännöissä virallisesti. Tuomarilinja kuitenkin vaihtelee aika paljonkin, eikä tuomarit aina näe kaikkia tilanteita, tai herra paratkoon tunne sääntöjä. Pelaajien ei siis pitäisi (liikaa) luottaa siihen, että pilli soi aina kontaktin jälkeen. Lisäksi, and-1 on parempi tilanne kuin 2 vaparia, joten kontaktiin pitäisi varautua ja laittaa pallo pussiin esim. korille ajossa kontaktista huolimatta. Nämä taidot olisi syytä opetella treeneissä.
Yllä tarkoitan kontaktilla vain reilua kroppakontaktia. Mun mielestä koripalloon, tai ainakaan meidän koripalloon, ei kuulu Team Canada -mainen kaikki-on-sallittua-kunhan-voitto-tulee -asenne. Esim. NBA:sta tutut "kovat virheet", joilla "lähetetään viesti" vastustajan kuumalle pelaajalle eivät mielestäni kuulu treeneihin tai peliin. Samoin joku älytön jälkeen jääneen puolustajan viimehetken blokkiyritys jossa todennäköisin lopputulos on molempien pelaajien törmääminen päätyseinään hallitsemattomana raajasotkuna tai vähintäänkin kyynärpää jonkun naamassa.
Meillä on treeneissä aika sekavaa välillä, kun hyvinkin heikko kroppakontakti joskus tuomitaan virheeksi, mutta toisaalta pallollisen pelaajan takaa tullut sarjatuliläpsiminen johtaakin puhtaaseen riistoon.
Mika Siikarla
Vittuilua jo vuodesta haistite.